Elämä on oppimista, eikä sitä voi erottaa elämästä… Niin totta! Tällä hetkellä oppimista tapahtuu ihan pakosta – ikäluokasta, sosiaalisesta ympäristöstä ja toimialasta riippumattomasti. Aikaa ennen koronaa ei enää tule, me olemme nyt niin isossa harppauksessa kohti uuttaa globaalia yhteiskuntaa. Sosiaalinen vuorovaikutus on merkittävä osa ihmisyyttä ja meidän oma käsityksemme ohjaa toimintaamme sekä suhtautumista maailmaan. Muistatteko ”susipojan”? Susipoika oli elänyt susien kanssa ja käyttäytyi, kuin susi. Jopa hampaat olivat terävät. Sosialisaatio on välttämätön elämän jatkuvuuden takaamiseksi, ja oppimisessa on aina kyse sosialisaatiosta ja minäkuvan kehittymisestä.
Uuden oppiminen on mahdollisuus
Jos et ole elinikäinen oppija, niin et voi olla elinikäinen työllistyjä. Aika tiukkaa. Toki tällä hetkellä on niin paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa, ja tulevaisuus tuntuu pelottavalta. Sitä paremmalla syyllä, nyt on tarve uudistua. Kyllähän sitä jo nyt huomaa, että tiedot vanhentuvat nopeasti ja ne vaativat nopeaa päivittämistä. Kuten omat tiedotkin. Esimerkillä opimme ja esimerkillä johtamisen lisäksi nyt korostuu johdon avoin viestintä ja uuden kulttuurin luominen.
Meneillään on paljon sellaista mihin me emme voi yksilöinä vaikuttaa. Jotta emme lamaannu kokonaan, on tosi tärkeää ottaa hallinta niistä asioista, joihin voimme vaikuttaa. Uuden oppiminen on yksi mahdollisuus. Itse olen pyrkinyt hallitsemaan arkeani niin, että katson uutisia vain kerran päivässä, luen kirjoja tosi paljon, opiskelen uutta ja teen uusia materiaaleja. Urheilu ja liikkuminen on aina ollut tärkeä osa elämääni, ja siitä pidän huolta tässäkin tilanteessa. Kirjoitan vuosien jälkeen päiväkirjaa ja tein jopa itselleni listan asioista, joista saan virtaa ja jotka koen tällä hetkellä energiasyöpöiksi. Keskityn enemmän niihin virtaa tuoviin asioihin.
Aika on menettänyt merkityksensä
Vaikka arkirutiinit ja aamulla herääminen kellon soittoon ovat yhä olemassa, niin jotenkin aika ei ole niin merkityksellistä. Kuulostaa kummalliselta jopa omissa korvissa, kun tehokkuus on tapani toimia ja aikataulut ovat niin keskeistä työn hallinnassa.
Tässä on hyvät puolensa. Ja samalla huolena on työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen entisestään. Toisaalta nyt on mahdollista mennä ulos kiireettömästi myös päivän valoisana aikana ja ei ole niin väliä meneekö ulkona tunti vai kaksi. Toisaalta tänään tuli inspiraatio kirjoittaa tätä illalla klo 21 jälkeen ja se on aivan fine. Kunhan olen tietoinen omista valinnoistani ja miten ne vaikuttavat minun hyvinvointiini. Ainakin meidän puolivuotias espanjanvesikoiramme Lily on hyvin toiminut työkaverina etäpalaverissa lenkkipoluilla minun juttelua kuunnellessa tai coaching-sessioissa rantakivillä auringon valoa ihastellen.
